Gerbiilikasvatuksemme on ollut tauolla 2012 lopusta lähtien. Eläinmäärä väheni hiljalleen. Gerbiilejä on ollut tässä taloudessa 2004 lähtien, gerbiilitöntä aikaa tällä ajanjaksolla ei ole kuin 4kk :D Vasta kun viimeiset gerbiilit muuttivat pois, huomasimme miten tyhjää on olla ilman gerbiilejä. Koska niitä on ollut niin kauan ja jotenkin jyrsijänä gerbiilit sopivat meille hyvin. 

Miksi gerbiiliharrastukseen into lopulta hiipui? Kuten moni on huomannut, harrastus kuin harrustus niin näkökantoja, toimintatapoja riittää yhtä paljon, kun on tekijöitäkin. Mutta juuri tuohon aikaan kun gerbiilikasvatuksemme hiipui kasvatuksellisesti, sekä ylipäätään harrastuksena suurimpama syynä oli yhdistystoiminnan riitaisuus tuona aikana. Sekä näyttelyitä yksinkertaisesti ei ollut, suomeksi ilmaistuna tuomari pula. Moni näyttely peruuntui juuri tämän vuoksi. Miksi kasvattaa gerbiilejä, jos niitä ei saa esille? 

Hiljaiselon aikana kokeilimme muita harrastuksia, sekä toisaalta oli hyvä että eläinmäärä pysyi pienenä. Taloyhtiössämme tänä aikana on ollut useita mittavia remontteja, joten gerbolamme sijoittelu evakkoon olisi ollut suuri haaste. Tänä aikana olemme saaneet lisää perspektiiviä eläinharrastukseen. Koirapuolta tuli kokeiltua, sekä yhden pentueen verran kasvattamista. Koirien kasvatus kyllä jäi siihen yhteen pentueeseen. Toimimme aika aktiivisina mm. näyttelypuolen kouluttajina aluekerhossa. Myös muutama koirien Match Show on tullut järjestettyä, sekä myös niitä tulee jatkossakin.

Hevosharrastukseen tuli sotkeuduttua kymmenen vuoden tauon jälkeen, myös Sini jolla ei ole hevostaustaa innostui raviharrastuksesta. 2013 ostimme ensimmäisen hevosen. Seuraavana vuonna puolikkaan ja nyt meillä on 3 vuotias leasing tamma, jonka kanssa yritämme päästä radalle. Kahden ensimmäisen kanssa raviurheilu jäi haaveilu asteelle.

Gerbiiliharrastus heräsi hiljalleen eloon. Kesäkuussa 2015 hankimme kasvatuseläimiä, sekä myös saimme yhden kasvatin takaisin. Myös kasvattiemme jälkeläisiä on muutamia löytynyt. Mutta! Täytyy ihmetellä mihin tämä harrastus on mennyt. Kasvatuseläinten löytäminen on haasteellista, käytännössä niitä ei ole. Värit ovat menneet haasteelliseksi tunnistaa. Myös gerbiilien myynti toiminta tavat on jollain tavalla muuttuneet? Jännällä tavalla?! Mikä eniten ihmetyttää on ehkä tässä lajissa asenteet. Kun ilmoitimme comebackeistä, sitä ihmeteltiin olemmeko ajatelleet asiaa vielä uudelleen? Tuskin olemme ensimmäinen gerbola, joka on kasvatuksensa lopettanut? Myynnyt kaiken pois ja tehnyt myöhemmin paluun? Onko se joltain pois? Itse näemme asian niin, että etenkin uusia gerbiilikasvattajia tarvitaan. Uutta puhtia harrastusrintamalle. Elämmekö gerbiililamaa? Se on ainakin havaittavissa gerbiili markkinoilla, ei kauheasti gerbiilejä ole myynnissä sekä myynnissä olevien eläinten taso on aika surkeaa. 

Erityisesti olemme kiinnittäneet huomioita aloittaviin kasvattajiin. Kasvatuksemme aikana olemme aina myyneet eläimiä aloittaville kasvattajille. Nyt kun olemme etsineet kasvattiemme jälkeläisiä, tai jälkeläisten jälkeläisiä. Niin mihin ne ovat hävinneet? Yhteydenottoja ei ole tullut mistään suunnasta, ovatko aikaansaannoksemme hävinneet lopullisesti? Onneksi on vielä olemassa kasvattajia, jotka auttavat toisiaan. 

Luovuimme kasvattajanimestä, sekä jäsennyydestä sgy:hyn. Mutta nyt olemme liittymässä udelleen yhdistykseen ja aiomme anoa nimeä takaisin. Olemme nykyään Suomen Marsuyhdistyksen jäseniä ja muutamia rotumarsuja löytyy turkkimuunnoksena rex ja teddy. Marsuja meillä on ollut aikaisemminkin, mutta siitä on aikaa. Marsuille on tulossa oma blogi. 

Hyvää syksyä kaikille! Blogissa tulee olemaan myöhemminkin juttua gerbailustamme.